Synnyin elokuun 12. 1982 keskosena. Painoni oli 2130g ja pituuteni huimat 41,5 cm.
Perheeni koostui luonnollisesti äidistä, isästä, isosiskosta joka oli tuolloin jo 11-vuotias sekä isoveljestä joka on minua 3 vuotta vanhempi. Asuimme tuolloin pienessä mökissä jossakin päin vantaata, ilman sisävessaa, ilman juoksevaa vettä.
Elämäni ensi vuosista en tiedä paljoa, luonnollisesti sen mitä minulle on kerrottu. Otin ensiaskeleeni sörnäisten keskusvankilassa, kun olimme katsomassa isääni. Kyllä hän oli linnakundi, narkkari ja jopa murhaaja viimeiseen hengenvetoonsa saakka, eikä minulla juurikaan ole hänestä muistikuvia, vaikka olinkin jo kuuden vanha hänen kuollessaan. Mutta tuo onkin sitten oma tarinansa.
Palataanpa siis takaisin ensimmäiseen neljään vuoteeni...
Jossakin isän linnareissujen ja kaiken muun keskellä muutimme Siltamäkeen rivitalo kolmioon. Veljeni aloitti koulun taloamme vastapäätä olevassa parakkikoulussa, jonne tarvitsi kulkea vain tien yli. Olimme ilmeisesti suht onnellinen perhe, paitsi silloin kun isä oli vapaana. Silloin elämäämme varjosti viina, huumeet ja väkivalta. Äitikin joi usein. Muistan kuinka monesti odotimme kauhulla isää baarista kotiin, tietäen mitä tapahtuu. Äiti saisi taas kyytiä.
Kun isä oli vankilassa, muistan meidän ulkoilleen, käyneen eväsretkillä, eläen suhteellisen "normaalia" perhe-elämää äidin syrjähyppyjen ja känni kausien välissä.
Äiti oli kaikki mitä meillä silloin oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti