Vuosi 1986 ja 1987

Kesällä 1986 ollessani 4-vuotias isä ja äiti meni naimisiin, miksi, sitä en koskaan ole saanut tietää.. Omissa häissään isä oli vartijoiden saattamana lomilla vankilasta, kuten oli ristiäisissänikin.

Ja sitten isä palasi vankilaan.

Vankilasta vapauduttuaan sama jatkui, viina, huumeet ja väkivalta. Mikään ei ollut muuttunut.

Äiti petti minkä ehti, milloin mies oli piilossa pikku eteisessä olevassa komerossa, milloin joku sekopää oli laittanut kondomin nukkeni päähän. Kaikki oli tuolloin mahdollista.

Isä kännipäissään hakkasi äidin, välillä mekin saimme osamme. Sisko oli vanhin, sai osakseen myös sen mitä ei koskaan lapselle toivoisi, isä raiskasi hänet. Siskolla ei ollut paikkaa paeta, hänen oma isänsä oli löytynyt hukkuneena vuosi aiemmin.

Isä veti taas kännit, tuli yöllä kotiin, me lapset seisoimme äidin edessä ja sanoimme ettei saisi lyödä enään. Meidät komennettiin pois.

Isä tappoi setänsä ja joutui vankilaan.

Sitten äiti teki vapauttavan päätöksen, hän hakisi eroa isästä.

12.08.1982

Synnyin elokuun 12. 1982 keskosena. Painoni oli 2130g ja pituuteni huimat 41,5 cm.

Perheeni koostui luonnollisesti äidistä, isästä, isosiskosta joka oli tuolloin jo 11-vuotias sekä isoveljestä joka on minua 3 vuotta vanhempi. Asuimme tuolloin pienessä mökissä jossakin päin vantaata, ilman sisävessaa, ilman juoksevaa vettä.
Elämäni ensi vuosista en tiedä paljoa,  luonnollisesti sen mitä minulle on kerrottu. Otin ensiaskeleeni sörnäisten keskusvankilassa, kun olimme katsomassa isääni. Kyllä hän oli linnakundi, narkkari ja jopa murhaaja viimeiseen hengenvetoonsa saakka, eikä minulla juurikaan ole hänestä muistikuvia, vaikka olinkin jo kuuden vanha hänen kuollessaan. Mutta tuo onkin sitten oma tarinansa.

Palataanpa siis takaisin ensimmäiseen neljään vuoteeni...

Jossakin isän linnareissujen ja kaiken muun keskellä muutimme Siltamäkeen rivitalo kolmioon. Veljeni aloitti koulun taloamme vastapäätä olevassa parakkikoulussa, jonne tarvitsi kulkea vain tien yli. Olimme ilmeisesti suht onnellinen perhe, paitsi silloin kun isä oli vapaana. Silloin elämäämme varjosti viina, huumeet ja väkivalta. Äitikin joi usein. Muistan kuinka monesti odotimme kauhulla isää baarista kotiin, tietäen mitä tapahtuu. Äiti saisi taas kyytiä.

Kun isä oli vankilassa, muistan meidän ulkoilleen, käyneen eväsretkillä, eläen suhteellisen "normaalia" perhe-elämää äidin syrjähyppyjen ja känni kausien välissä.

Äiti oli kaikki mitä meillä silloin oli.

Story of my life

Loin tämän blogin, jotta voisin kertoa oman tarinani! Saada itselleni edes jonkin näköisen käsityksen elämäni vaikeista sekä hyvistä asioista, joiden kautta minusta tuli minä! Alkakoon tästä minun parantumiseni..

Asiat saattaa olla kirjoitettuna sekaisin, mutta kaikkea en voi muistaa oikeaan ajankohtaan tai sitten kirjoitan sen perusteella mitä minulle on kerrottu..