Vuosi 1988

Äiti haki eroa, isä oli vankilassa.. Äidin juoksennellessa baareissa isosisko vahti minua ja veljeäni.

Veli alkoi oireilemaan kovastikkin, ryösteli mummoja ja oli muutenkin äidin kertoman mukaan todella hankala.. Äiti oli pulassa veljeni kanssa..

Äiti tapasi sitten miehen, olkoon vaikka Raimo nimeltään.. Äiti otti tilaisuudesta kaiken irti, pakkasi tavaramme ja niin me äidin kanssa muutimme Raimon luokse itä-Helsinkiin, veli laitettiin lastenkotiin ja sisko meni sinne vapaaehtoisesti ettei veljen tarvitsisi olla yksin,

Tänäkään päivänä en tiedä totuutta siitä, miksi ja kenen halusta veli lastenkotiin laitettiin, oliko syynä todella se ettei äiti jaksanut vai se ettei Raimo häntä halunnut.. Niin tai näin, niin alkoi minun henkilökohtainen helvettini..

Asuimme pienessä kaksiossa kolmistaan, Raimo kävi töissä ja minä olin äidin kanssa kotona.. Pienessä asunnossa, lapsi kuulee ja näkee kaiken, kuten minäkin.. Kuulin seksin, näin seksin, enkä tietenkään pienenä lapsena sitä ymmärtänyt..

Näin juomisen, näin tappelut, mutta fyysistä se ei silloin vielä ollut.

Veli kävi välillä viettämässä viikonloppuja luonamme, harvoin toki, mutta kävi. Sisko sai lastensuojelun tukiasunnon itä-Helsingistä ja aloitti oman elämänsä erillään minusta ja äidistä, veljen kanssa oli tiiviisti yhteydessä, veli oli jatkuvasti yötä siskon luona, milloin tekivät jotakin hauskaa yhdessä, milloin sisko oli yötä veljen luona lastenkodissa.

Veli sai ilouutisia, isä oli sovittanut rikoksensa ja päässyt pois vankilasta, saanut asunnon, jättänyt huumeet nyt veli pääsisi hänen luokseen asumaan..

Pommi putosi niskaamme 27.7.1988, isä oli murhattu huumevelkojen vuoksi, hänet pudotettiin viidennen kerroksen ikkunasta alas, viikkoa ennen kun veljen piti muuttaa hänen luokseen.

Hautajaisista muistan vain sen kuinka joku sukulainen olisi halunnut ottaa kuva veljestäni isän arkun vierellä, veli ei tahtonut. Minä tarjouduin menemään, mutta veli sanoi ettei se ollut sun isä vaan mun, kuinka oikeassa olikaan tuo 9-vuotias poika tietämättään..

Vuosi 1986 ja 1987

Kesällä 1986 ollessani 4-vuotias isä ja äiti meni naimisiin, miksi, sitä en koskaan ole saanut tietää.. Omissa häissään isä oli vartijoiden saattamana lomilla vankilasta, kuten oli ristiäisissänikin.

Ja sitten isä palasi vankilaan.

Vankilasta vapauduttuaan sama jatkui, viina, huumeet ja väkivalta. Mikään ei ollut muuttunut.

Äiti petti minkä ehti, milloin mies oli piilossa pikku eteisessä olevassa komerossa, milloin joku sekopää oli laittanut kondomin nukkeni päähän. Kaikki oli tuolloin mahdollista.

Isä kännipäissään hakkasi äidin, välillä mekin saimme osamme. Sisko oli vanhin, sai osakseen myös sen mitä ei koskaan lapselle toivoisi, isä raiskasi hänet. Siskolla ei ollut paikkaa paeta, hänen oma isänsä oli löytynyt hukkuneena vuosi aiemmin.

Isä veti taas kännit, tuli yöllä kotiin, me lapset seisoimme äidin edessä ja sanoimme ettei saisi lyödä enään. Meidät komennettiin pois.

Isä tappoi setänsä ja joutui vankilaan.

Sitten äiti teki vapauttavan päätöksen, hän hakisi eroa isästä.

12.08.1982

Synnyin elokuun 12. 1982 keskosena. Painoni oli 2130g ja pituuteni huimat 41,5 cm.

Perheeni koostui luonnollisesti äidistä, isästä, isosiskosta joka oli tuolloin jo 11-vuotias sekä isoveljestä joka on minua 3 vuotta vanhempi. Asuimme tuolloin pienessä mökissä jossakin päin vantaata, ilman sisävessaa, ilman juoksevaa vettä.
Elämäni ensi vuosista en tiedä paljoa,  luonnollisesti sen mitä minulle on kerrottu. Otin ensiaskeleeni sörnäisten keskusvankilassa, kun olimme katsomassa isääni. Kyllä hän oli linnakundi, narkkari ja jopa murhaaja viimeiseen hengenvetoonsa saakka, eikä minulla juurikaan ole hänestä muistikuvia, vaikka olinkin jo kuuden vanha hänen kuollessaan. Mutta tuo onkin sitten oma tarinansa.

Palataanpa siis takaisin ensimmäiseen neljään vuoteeni...

Jossakin isän linnareissujen ja kaiken muun keskellä muutimme Siltamäkeen rivitalo kolmioon. Veljeni aloitti koulun taloamme vastapäätä olevassa parakkikoulussa, jonne tarvitsi kulkea vain tien yli. Olimme ilmeisesti suht onnellinen perhe, paitsi silloin kun isä oli vapaana. Silloin elämäämme varjosti viina, huumeet ja väkivalta. Äitikin joi usein. Muistan kuinka monesti odotimme kauhulla isää baarista kotiin, tietäen mitä tapahtuu. Äiti saisi taas kyytiä.

Kun isä oli vankilassa, muistan meidän ulkoilleen, käyneen eväsretkillä, eläen suhteellisen "normaalia" perhe-elämää äidin syrjähyppyjen ja känni kausien välissä.

Äiti oli kaikki mitä meillä silloin oli.

Story of my life

Loin tämän blogin, jotta voisin kertoa oman tarinani! Saada itselleni edes jonkin näköisen käsityksen elämäni vaikeista sekä hyvistä asioista, joiden kautta minusta tuli minä! Alkakoon tästä minun parantumiseni..

Asiat saattaa olla kirjoitettuna sekaisin, mutta kaikkea en voi muistaa oikeaan ajankohtaan tai sitten kirjoitan sen perusteella mitä minulle on kerrottu..